Metsään tahtoi mennä ja kohteeksi tuli Jämsänkoskella sijaitseva Myllymäen raviini eli paikallisella slagilla ryöni. Ei kun lumikengät ja sauvat autoon. Sitten suunnaksi otettiin pohjoinen. Auto jätettiin P-paikalle, karttaan merkitty kohta.
Karttalinkki
Ensin suuntasimme ryönin alavirran päähän. Mentiin ensimmäiset metrit polkua pitkin, ja sitten mentiin metsään. Ryönin pohjalle ei onnistunut laskeutua. Otimme suunnan Jokamiehentielle. Jouduimme kiertämään ensimmäisen talon ympäri. Sitten mentiin parikymmentä metriä Laitapolkua pitkin ja siitä laskeuduttiin pohjalle saakka. Pohjalla oli jokseenkin helppo kulkea, ei juurikaan upottanut. Melkein aluksi ylitimme virran. Vettä virtasi 5-10 cm paksuudelta ja leveyttä oli metrin verran. Jonkin matkaa mentiin pohjalla, kunnes kulkeminen kävi mahdottomaksi kaatuneiden puiden takia. Sitten ylitimme virran uudelleen ja nousimme rinnettä ryönin laidalle Laitapolun puolelle.
Sitten alkoi se haasteellinen osuus. Hanki rupesi pettämään ja puoleen reiteen oli ainakin lunta. Matka ei juurikaan edennyt ja hiki alkoi solkenaan puskemaan ulos. Matka jatkui askel askeleelta ja aina upposi puoleen reiteen. Ei ollut laisinkaan helppoa. Aikansa kun tarvottiin, niin todettiin, että suunta kohti tietä. Lähin tie oli Hakapolku.
Tielle pääsimme Laaksosen autokorjaamon takana. Siinä hetken kuikuilimme, että mistä pääsisi takaisin ryönin pohjalle. Rinne oli sen verran jyrkkä ja laskeutuminen ei onnistunut. Päätimme luovuttaa. Lumikengät pois jalasta ja autolle Kotipolkua ja Jokamiehentietä pitkin.
Tavoitteeseen emme päässeet, mutta tulihan uusia kokemuksia ja raitista ilmaa.
Karttalinkki
Ensin suuntasimme ryönin alavirran päähän. Mentiin ensimmäiset metrit polkua pitkin, ja sitten mentiin metsään. Ryönin pohjalle ei onnistunut laskeutua. Otimme suunnan Jokamiehentielle. Jouduimme kiertämään ensimmäisen talon ympäri. Sitten mentiin parikymmentä metriä Laitapolkua pitkin ja siitä laskeuduttiin pohjalle saakka. Pohjalla oli jokseenkin helppo kulkea, ei juurikaan upottanut. Melkein aluksi ylitimme virran. Vettä virtasi 5-10 cm paksuudelta ja leveyttä oli metrin verran. Jonkin matkaa mentiin pohjalla, kunnes kulkeminen kävi mahdottomaksi kaatuneiden puiden takia. Sitten ylitimme virran uudelleen ja nousimme rinnettä ryönin laidalle Laitapolun puolelle.
Sitten alkoi se haasteellinen osuus. Hanki rupesi pettämään ja puoleen reiteen oli ainakin lunta. Matka ei juurikaan edennyt ja hiki alkoi solkenaan puskemaan ulos. Matka jatkui askel askeleelta ja aina upposi puoleen reiteen. Ei ollut laisinkaan helppoa. Aikansa kun tarvottiin, niin todettiin, että suunta kohti tietä. Lähin tie oli Hakapolku.
Tielle pääsimme Laaksosen autokorjaamon takana. Siinä hetken kuikuilimme, että mistä pääsisi takaisin ryönin pohjalle. Rinne oli sen verran jyrkkä ja laskeutuminen ei onnistunut. Päätimme luovuttaa. Lumikengät pois jalasta ja autolle Kotipolkua ja Jokamiehentietä pitkin.
Tavoitteeseen emme päässeet, mutta tulihan uusia kokemuksia ja raitista ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti