Jämsän äijä oli alkuperäiseltä nimeltään Jerusalemin suutari, joka oli sanonut itseään myös vihtahousuksi. Vihtahousun nimen voivat vielä vanhemmat ihmiset muistaa. Ennen vanhaan lapsia varoitettiin: "Ellet ole hiljaa, vihtahousu tulee."
Jerusalemin suutarin tarina alkaa kun suutarin kotiin tuli uskovainen henkilö, joka pyysi yösijaalevätäkseen vaikka huoneen nurkassa lattialla. Suutari kielsi yösijan ja pyysi vierasta poistumaan. Vieras poistui surumielin ja sanoi lähtiessään: "Minä lähden, mutta niin lähdet sinäkin ja aina vaellat ympäri maailmaa, etkä lepopaikkaa tule mistään saamaan."Niin alkoi suutarin ikuinen vaellus. Suutari lähti ja otti kontin selkäänsä, kepin käteensä, tuohiset virsut jalkaansa ja henkiolentona liikkui satoja kilometrejä ympäri maailmaa. Välillä hän näyttäytyi ihmisille ja sanoi olevansa vaeltava kulkija, jolle ei missään lepoa anneta.
Tarina kertoo, että tämä mies oli liikkunut hyvin paljon Jämsässä. Hän saapui erääseen kokoukseen ja kertoi, ettei hänellä ole paikkaa niin elävien kuin kuolleidenkaan joukossa. Äijän elämäntarinan kuultuaan sanoivat kokouksen osallistujat hänelle: "Mene vaikka helvettiin, niin saamme olla sinulta rauhassa." Äijä vastasi: "Sinne eivät ota, koska olen sijaton sielu." Näin syntyi Jämsässä paljon käytetty sanonta: "On kuin sijaton sielu helvetissä."
Ihmiset käskivät äijää menemään uskovaisten kokoukseen. Uskovaiset taasen neuvoivat pyrkimään taivaaseen, koska kerran on henkiolento. Sinne äijä meni. Taivaan portilla pyhä Pietari sanoi: "Kuka olet ja mikä on nimesi?" Äijä sanoi: "Olin Jerusalemin suutari, vihtahousuksi myös nimetty, äijäksi Jämsässä nimitettiin kun tänne neuvoivat." Pietari sanoi: "Taivaaseen et pääse, jäät pois, ei ole nimeäsi elämän kirjassa. Muuta mahdollisuutta ei sinulla ole, kuin jatkaa vaellustasi Jämsän äijänä." Näin syntyi sananparsi: "Jäi kuin Jämsän äijä taivaasta." Tarinan alkuperä lienee 150 vuotta.